"Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton"
Rotu: Parsonrussellinterrieri
Kennelnimi: Ulvomäen Ukkopekka
Kutsumanimi: Arttu
Syntynyt: 15.5.2004
Väri: Valkoinen - ruskea
Turkki: Karkeakarvainen (rough)
Muutti meille: 27.8.2005
Jälkeläisiä: Jälkeläisiä Artulla on kahden pentueen verran. Kennel Wilhellmiinan ja
Kennel After Barnakin nimiin.
 |
| Rantojen näkki |
Arttu muutti
meille elokuussa 2005. Arttu joutui vaihtamaan kotia hänestä
riippumattomista syistä ja oli meille muuttaessaan reilun vuoden
ikäinen. Nykyään hän on so sellainen vanhempi setämies.
Perusluonteeltaan Arttu on reipas ja peloton koira. Arttu on aina valmis tekemään asioita täysillä, mutta osaa myös rauhoittua ja käpertyä vaikkapa kainaloon, kun on sen aika. Arttu on yleensä tottelevainen (paitsi haukkumisen suhteen), mutta välillä pitää vielä kiellon jälkeen kokeilla josko sittenkin. Ihmisiä kohtaan Arttu on ystävällinen ja sen kanssa on helppo tutustua. Topakoista tyttökoirista Arttu pitää kovasti, mutta uroksien kanssa menee herkästi sukset ristiin.
Arttu on helppo koulutettava ja se oppii hyvin nopeasti asioita jos motivointi on kohdallaan. Parhaimpana motivoijana toimii pääsääntöisesti lelut. Joskus tosin lelu on niiiiin paras, että hermot menee, kun sitä ei saa välittömästi tosikäyttöön. Artun kanssa on kiva harrastaa lajeja jotka ei kiihdytä sitä liikaa. Näistä esimerkkeinä mejä, haku ja valjakkohiihto. Agilityurakin meillä oli, mutta Artun kierrokset lähti hyvin herkästi käsistä joten totesin, että nämä nenätyöt taitaa olla enempi meidän juttu. Nykyään herra toimii lähinnä eläkeläisenä ja terrorisoi pihassa.
Artusta on kiva, että on paljon tekemistä ja sitähän tämä poika osaa itsekkin keksiä. Ulkona ollessa se viipottaa ja viuhtoo sinne jä tänne. Erityisen kivaa on ahdistaa oravat puuhun ja kaivaa mummulan sipulipenkit nurin. Arttu pitää kovasti erilaisista älynkäyttötehtävistä ja nenätöistä. Arttu osaa myös laajan valikoiman temppuja. Sen mielestä oikeastaan kaikenlainen tekeminen on mukavaa ja varsinkin silloin, kun saa olla oman väen mukana. Oikeastaan ainut epämiellyttävä aktiviteetti on uiminen, mutta rannalla möytiminen on sitäkin hauskempaa.
Perusluonteeltaan Arttu on reipas ja peloton koira. Arttu on aina valmis tekemään asioita täysillä, mutta osaa myös rauhoittua ja käpertyä vaikkapa kainaloon, kun on sen aika. Arttu on yleensä tottelevainen (paitsi haukkumisen suhteen), mutta välillä pitää vielä kiellon jälkeen kokeilla josko sittenkin. Ihmisiä kohtaan Arttu on ystävällinen ja sen kanssa on helppo tutustua. Topakoista tyttökoirista Arttu pitää kovasti, mutta uroksien kanssa menee herkästi sukset ristiin.
Arttu on helppo koulutettava ja se oppii hyvin nopeasti asioita jos motivointi on kohdallaan. Parhaimpana motivoijana toimii pääsääntöisesti lelut. Joskus tosin lelu on niiiiin paras, että hermot menee, kun sitä ei saa välittömästi tosikäyttöön. Artun kanssa on kiva harrastaa lajeja jotka ei kiihdytä sitä liikaa. Näistä esimerkkeinä mejä, haku ja valjakkohiihto. Agilityurakin meillä oli, mutta Artun kierrokset lähti hyvin herkästi käsistä joten totesin, että nämä nenätyöt taitaa olla enempi meidän juttu. Nykyään herra toimii lähinnä eläkeläisenä ja terrorisoi pihassa.
Artusta on kiva, että on paljon tekemistä ja sitähän tämä poika osaa itsekkin keksiä. Ulkona ollessa se viipottaa ja viuhtoo sinne jä tänne. Erityisen kivaa on ahdistaa oravat puuhun ja kaivaa mummulan sipulipenkit nurin. Arttu pitää kovasti erilaisista älynkäyttötehtävistä ja nenätöistä. Arttu osaa myös laajan valikoiman temppuja. Sen mielestä oikeastaan kaikenlainen tekeminen on mukavaa ja varsinkin silloin, kun saa olla oman väen mukana. Oikeastaan ainut epämiellyttävä aktiviteetti on uiminen, mutta rannalla möytiminen on sitäkin hauskempaa.
 |
| Viehejuoksussa |
Tämmöinen karvariesa meillä asuu. Esitellään se toinen vaikka huomenna.
-Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti