Ulpu

Ja meidän toinen rakkimus kurjimus eli Ulpu

"Elämä on kuin makkara. Siinä on kaksi päätä"

 

Kennelnimi: Jyvämäen Unicorn
Kutsumanimi : Ulpu
Syntynyt: 20.3.2002
Väri: Valkoinen
Turkki: Karkeakarvainen (rough)
Muutti meille: 25.12.2006
Jälkeläisiä:  Jälkeläisiä Ulpulla on neljän pentueen verran

Talviturjake

Ulpu saapui meille sijoitukseen neljän vuoden ikäisenä joulukuussa 2006. Uuteen kotiin Ulpu läksi myöhäisheränneen kissantappoviettinsä vuoksi. Samalla myös Arttu sai kaipaamansa seuraneidin.

Meille tullessa Ulpu oli todella pelokas kaveri. Sitä pelotti kaikki äänet, äkkiliikkeet ja vieraat ihmiset kovasti. Nuorempana sille on varmaan sattunut paljon ikäviä asioita. Tukihenkilökseen Ulpu valitsi isännän ja hän on sen mielestä ehkä turvallisin ja paras asia maailmassa.  Vuosien saatossa Ulpu on kyllä reipastunut paljon. Vaikka Ulpu on edelleen erikoinen koira, niin siitä on tullut varmempi eikä uusien asioiden kohtaaminen ole enää niin kamala juttu. Ihmisiä kohtaa Ulpu on aina todella ystävällinen ja kiipeäisi mielellään meille saapuneiden vieraiden syliin istumaan. Lapsien läsnäollessa Ulpun kanssa ei tarvitse olla yhtään varuillaan. Ulpu seuraa aina rauhallisena lasten touhuja ja sietää pientenkin ihmisten taputukset. Muiden koirien kanssa Ulpu tulee toimeen tapauskohtaisesti. Urosten kanssa saattaa lähteä leikkiin jos silloin sattuu huvittamaan. Narttujen kanssa taas tulee toimeen vähän iästä riippuen. Vanhemmat menettelee, mutta samanikäisiä ei siedä ja nuorempia mielellään kyykyttää.

Koulutuksen suhteen Ulpu onkin aika vaativa. Ulpu ei mm. koskaan tarjoa itse mitään ratkaisuvaihtoehtoa, kun sille jotain yrittää opettaa. Mielellään se kyllä ottaisi palkkiot vastaan, mutta kauan siinä menee että se ymmärtää mitä sen tulisi tehdä. Ruoka ja pallot motivoi sitä parhaiten. Ulpu osaa ihan peruskäskyt joita arjessa käytetään ja muutamia temppuja. Muuta me ei olla siltä sitten vaadittukkaan. Myös Ulpun kanssa ollaan kokeiltu erilaisia harrastuksia, mutta niissäkin Ulpun arkuus on tullut usein tielle.  Lähinnä mejä, haku (ainoastaan tuttujen maalimiesten kanssa) ja rullaluistelu on Ulpun juttuja. Myös viehejuoksusta Ulpu pitää kovasti todella vahvan riistaviettinsä vuoksi. Ulpu olisi oiva metsästyskoira, mutta pyssyjen kanssa neiti ei kyllä sovi samaan metsään. Nukyään Ulpu on jo sen ikäinen, että pitkänmatkan lenkit eivät sille enää maistu ja mm. juoksuseuraksi siitä ei enää ole. Muuten kyllä vauhtia piisaa esim. pihatouhuissa.  

Ulpu pitää paljon kainalossa makoilusta, nukkumisesta, syömisestä ja palloista. Ulpu leikkii usein myös yksin leluillaan ja rauhallisuudestaan huolimatta se juoksee välillä talon matot rullalle, niin että Artultakin meinaa puhti sen vauhdissa loppua. Kesällä Ulpu ui mielellään ja se noutaisi vesileluja loputtomasti jos joku niitä vaan sille jaksaisi koko ajan heitellä. Ulpu on aika riippuvainen sen omista ihmisistä ja turvautuu meihin herkästi jos vähän jännittää. Ulpu onkin ehkä näistä sen epäterrierimäisistä piirteistään johtuen sangen sympaattinen  tyttö  johon kaikki yleensä ihastuu. 

Moottorissa riittää tehoja

Trimmauksen jälkeen

Tälläinen on siis meidän toinen hurja. Aikamoisia velikultia ne on kyllä molemmat.

-Henna